Mä taas häiritten teirän rauhaa. Pääsin vissihin vauhtihin kerrasta.
Kylloli syksyynen aamu tänään, eipä siinä mä tykkään syksystä. Mun mielestä son oikiastansa parasta aikaa vuoresta, ilima viilenöö ja ruska rupiaa saapuu. Varsinki ne aurinkooset kelit on komeeta, ku järviranta näyttää kauneutensa kaikes väriloistossansa. Mistä voiski ny heti päästä siihen, että mun tekis eres kerran elämäs mieleni mennä Lappihin kattohon oikeen ruskaa.
Yllätin kuulkaa itteniki, ja olin hereellä ennen kellon soittoa, pimpahrin sängystä ylähä ja sinkaasin navettahan. Olin kolannu sonnat ja nakannu turpehet alle, laittanut konehet ja rätit valamihiksi Emmiinalla, ku se tuli kuureksi. Mä luulen, että se hieroo silimiänsä yllätyksestä autos, ku tulin sitä pihas vastahan.
Isäntä lähti viettähän hyvin ansaattua sorsastus reissua meirän ystävien lypsykarija tilalle, joten mä oon ny niinku mies meillä. Koira vissihin vähä epääli sitä, ku kiipes mun kans traktorihin kans. Täytyyhän ny joka emännällä oma ajokoira olla.
Moon jo muutaman vuoren päässy näis konehommis vähä helepommalla, ei oo tarvinnu palijo sekaantua, nyt näyttää sille, että on seki puoli lisääntymäs. No, asiasta joulupukkihin, suurin piirteen ensimmäästä kertaa ajalin Ännällä, jotaki muutaki ku sitä kuuluusaa p***urinkiä järven ympäri, ja heti keksiin valituksen aiheeta siitä. Ensinnäki mun mielestä siinei ollu tarpeeksi potkua (tosin erellises oli sitäki enee, että johtuusko siitä), hytti oli vähä pieni mulle ja koiralle. Niinhä se isäntä talavella sanooki, ku se tukkii pikku valamettihin koiran kakaran kans, ettei se tarvi uutta Valmettia vaan vanhan Zetori, ku sinne saa melekeen asumis tukia, ja mahtuu vaikka koko suku.
Kyllähän se kieltämättä aika taikinoomista oli, se mun hommani traktorin kans, ku en oo taas palijo ajellu. Mutta lehemät sai ruokaa ja mä tunsin olevani kova jätkä!
Ehtoolla ku saan viä Varmolla rehut pöyrälle leviäksi, niin voin vaikka taputtaa ittiäni päähän siitä hyvästä. Varmolla moon kyllä ajallu, mutten tuollaasella mikä meillä ny on käytös, jotenki mun naisen järkeheni ei mee se, että sillä pitää ajaa seisten. Hyvä joulupukki, voisiksä tuora mulle tuohon meirän vanhahan uuren moottorin, että mä saan ajaa istualtani. Sille ku on sattunu sellaanen pieni onnettumuus, että ölijy tuli pihalle alahalta ja savu ylähältä, ja moottorihin reikä.
Ny mä meen lukehen mukulan kans muumikirijaa, ja juon kaffetta, nautin siitä, että isäntä ei oo kotona. Ei sillä, että me ny huonoos väliis oltaas keskenämme, mutta kyllä se kuulkaa toisen naama näyttää välillä palijo mukavammalle, ku se ei oo siinä 24/7.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti