Joku mulle vinkkas, että haluaas tietää lehemistä persoonina. Jaa-a, kas siinähän vasta aihe. Onko niitä? Tähän voin vastata, että voi vaikka kuinka palijo. Sieltä navetasta löytää kaikenlaasta, niitä voi verrata siinä asias ihimisihin, persoonia löytyy.
Toinen on rauhallinen tuumaaja, joka ajatteloo joka asian valamihiksi, ennen ku teköö yhtää mitää. Sitte on niitä täpisijöötä, jokka höyrii ja pöyrii paikallansa ja tuntuu, että tuostei ny tuu lasta ei paskaa. Joku on semmoonen äkäpussi, kaikki on aina huonosti ja sitte se kuinteki ihimettelöö lypsyn päälle, että eikö siihen ny kuollukkaa?
Alootetahan vaikak Rutusta, jaa miksi vai? No, son mulle varmahan ny se kaikkista rakkahin lehemä, navetan vanhin ja lauman johtaja. Sillon sitä jotaki, son äärimmääsen rauhallinen. Ei potki eikä piere, välillä epäälöö, että onkahan se kuukahtanu pystyhyn, ku tuntuu, että mikää paikka ei liiku.
Lauman armootettu johtaja, silloon, kun se meiltä kotua tuli ja ensimmäästä kertaa pihalle laitetttihin, niin vähä jännitti, että kuinkahan käy, minkämoonen sota on Setkan kans pystys. Hyvin ne tiesi, että tuo on ny täältä se pomo ja mä tuolta. Sen jäläkihin ei oo ollu epäselevyyttä asias.
Joskus panoo ihimettelen millä ne muut sen tietää, kun ei oo vuosihin enää ollu mitää kähinää.
Ruttu jos seisoo veräjällä, kun navettahan pitääs tulla, niin voit olla varma, että kukaa ei tuu (jos ei sitte ota järijetööntä juoksu vauhtia ja luikahra salaa ohitte), ennen ku käyt hätistämäs Rouvan. Ja Rouvahan ei tahtia kiristä, tuloo omaa tappavaa tahtiansa, vaikka kuinka sille marmattaasit, että olis vähä kiire. Korkeentansa kääntää vähä päätänsä ja katto päälle "mitäs siinä, ookkos ny".
Se vie joukkonsa uusihin lohkoohin. Toiset lähtöö kovalla tohinalla, lemmun loikkaa häntä pystys. Muori hitaasti ja varmasti, tallustaa menehen. Saa ne muut viimeestään sillalla kii, ku kaikki muut pyörii, ku puolukat sielä, eikä tohiri mennä yli. Se siltahan voi vaikka syörä, siä alla voi olla Tiikeri. Ruttu kattoo vähä ympärilleen, aiva varmana, että sen kovempaa ei ookkaa ku hän, ja jatkaa tasaasta tallustustansa etehen päin silloosta välittämättä. Niillä ei oo suurta sijaa Rutun maailmas.
Son ollu vähä sellaanen poistolista lehemä aina, kun tiinehtyminen on takunnu. Yhtenä vuotena me piikitettihin se kiimahan ja vietihin sonnille, viimeesän vaihtoehtona. Annettehin olla viä usiee päivä, varmistaaksemme, että on ainaki saanu kylliksensä. Aamulla ku menin pihattohon kattohon, ihimettelin, kuka tää huutaa. Ruttuhan se siä, oli sitte saanu kylliksensä, kiivenny kankia vanha lehemä karsinan airan yli ja teki seleväksi, että oli pettyny saamahansa kohteluhun ja siihen, että on sinne hylijätty.
Saatihinpa kuinteki vasikka aikaaseksi.
Huonosta tiinehtymisestä huolimatta näyttää, että Ruttu luo oman klaaninsa, hitaasti mutta varmasti, niinku se ittekki. Ensimmääsestä tyttärestä Unasta jäi tyttäriä,Ynä, Ynällä Hynä jaHynällä Lantti viimeesimpänä June ja Junen Luna. Ipanalla on Kakara, ja Kakaraki on siemenetty lehmänsiemenellä. Kyllä navettahan lisää suuria persoonia sopii.
Ruttua tuloo joskus isoo ikävä. Kyllon navetta tyhyjä, kun siitä aika jättää. Vaikai kuvitella sen partehen jotaki muuta lehemää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti