Sivut

tiistai 19. elokuuta 2014

Neuvosta vaari, lypsykarijallisen blogin alootus


Otinpa neuvosta vaarin, ja koetan elämää bloggaajana, vai miksi sitä pitääs ittiään kutsua.
Ajattelin kirijoottavani tavallisesta maatilan elämästä iloonen ja suruunen, lypsylehmineen ja paimenkoirineen Etelä-Pohojanmaalla.

Meillon siis tälläänen keskikokoonen tila, 54 parsipaikkaa kantturoolla ja nuoriso päälle. Navetta on parsi, ja jos jotaki ny ihimettyttää tämä asia, niin ihan kuulkaa talourellisista seikoosta johtuva, ei lompsa ann myören rakenttaa pihattoa. Vaikka kyllä mä ittekki siä ennemmin töitä tekisin.

Syksy teköö tuluansa, aamuusin on oikeen vilipoonen, kun kello viiren jäläkehen pränäyttää meirät ylähä, tai paremmin sanottuna torkkuhun aamukaffet pöyrän äärehen. Kohta saa kaivaa ne kuuluusat välihousut navettahan, ku ei siinä oo klasiakaa, ku keväällä lämmön huumas nappasimma ne pois. Tarkootus oli laittaa kennoikkunat, mutta se kaatuu siihen hintahan taas kerran. Varmahan me sitte ensilumen tultua tilikitähän niitä ikkunoja jollaki auma muovilla perheriiran saattelemana.





Välistä tuntuu, että onko tämä elämä muilla maatiloolla yhtä "raarollista", vai  ollahanko me vain jotenki kummalisia. Kuulisitta mistä asioosta siä navetas voi riirellä. Kai siinon vähä seki, että siä ollahan kaharestansa, muualla tuppaa olehen aina seuraa. Siinä kuule neuvotahan toistamme vaikka siitä vasikan juotosta, moon varsinki hyvä neuvohon, vaikken pääosin niitä vasikkoja juotakkaa. Tai isäntä mua lypsystä, vaikkei se lypsäkkää. Viinkonloppuna taas teki tiukkaa, ku työntekijä oli lomalla, kyllä siinä kolomen kaharestansa vietetyn navettapäivän jälekehen huoattihin helepotuksesta, ku Emmiinan työvuorot alakoo.

Ei oo aiva heleppoa olla kaharestansa siinä siviili elämäs ja työelämäs.


Tänään oli muuten aika tavallinen päivä, lehemät on ruvennu kesän heltehien loputtua ruvennu taas näyttähän kiimojansa. Ja niitähän piisaa, olis kai ne annokset voinu suoraa sinne loorihinki laittaa, turhaa ronklasin takapuolia ja käret puuruksis asensi pistolettia oikiahan paikkahan. Tulokset ei, sanan varsinaases merkityses ollu paskan hääviä. No eikai, ku ne eläämet oli sisältäki aiva polttavan kuumia. 
Niinpä oon saanu ny muutamana päivänä omatoimi seminologina siemennellä urakalla. Vanha mamma, Ruttu, oli oikeen sisääsen palon vallas tänä aamuna. Vähä niinku joku olis taskulampulla kiikoottanu korvasta sisälle, silimät oikeen loisti, ku se katteli valtakuntaansa. 
Eipä siinä mitää, huomenna jatkuu Lakson Tilan lypsyharijootukset, niinku 365 päivänä vuores muutenki. 
Otan oikeen mielellelläni vastahan ireoota mitä tänne haluaasitte kirjootettavaksi, jos ny jotaki sattuu kiinnostahan. Tämoli ny tälläänen alootus. 
Nukkukaa hyvin, äläkää nähkö painajaasia. Mä varmahan siemennän niitä lehemiä unissaniki ens yönä.

3 kommenttia: