Sivut

sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Aiva tavallinen sunnuntaipäivä

JetSet oli poikinu aamulla, isäntä kertoo mulle tällääsen ilouutisen, ku tuli aamu navetasta. Minä ku laiskana emäntänä vietän lomaa, ja sain jäärä maata, ku muut uurasti navetas.
Kyllä mä vähä siinä jo ajattelin, että kuinkahan tämän homman kans käy, ku se hieho on ollu kieltämättä hieman omintakeenen makeenen.
Viime vuonna se oli koko kesän onnellisesti sonnin kans pihalla, ja viä pois tästä kotua, eikä mitää ongelmaa. Tänä vuonna ei sellaasta aitaa oo keksittykää mihinä se pysyys kunialla, tulematta yli, ali tai läpi.


No, koetimma sen ottaa ehtoolla naapurin kans partehen, että saataas se lomittajan kans lypsettyä. Muuten hyvä, mutta sehän kätevänä lehemänä ajatteli kontata siitä suoraa vapautehen. Meni vissihin vähä laskelmat vikahan ja jäi alinaparren alle lonkistansa jumihin, mahtooko aamuuneen lisääntymis tapahtuma vähä aihettuua pientä jäykkyyttä kintuus.
Ajattelin siinä, että kyllä kaks raavasta miestä saa yhyren pienen hiehon takaasin verettyä, ettei mua sinne kaivat peräsuoli tuumaa pitkällä pungertahan.
Sainki oikeen se peräni iskettyä soffahan, ku isäntä soittaa, että pikku juttu, kohtu pihalla. "Eikä, ei voi olla, son ekaa kertaa poikinu" , "Nojoo, joo, tuu tänne ny".  Eiku Emmiinan kans navettahan ja haalarit päälle.

Ensi helevetillinen työmaa, että saatihin vastentahtoonen nautaelään kammettua partehen. Yks kantoo sitä kohtua, yksi veti riimusta, minä työnsin takapuolesta ja Emmiina oli eres viisoomas mihinkä sopii käääntyä.






Siinähän sitte oroteltihin nelistänsä eläänlääkäriä tulevaksi Isojoelta asti. Voi sanua, että orottavan aika on pitkä, varsinki ku ei se JetSet niin suopiasti suhtautunu tähän toimintahan.


Siinä meni muutama litra, jos ei jopa kuutio kylymää vettä ja tais päästä pari kirosanaaki, ku käret rupes puutuhun pitelijööllä. Se ei muuten ihan yhyres k***in luikaukses käy, ku tuut Suojoelta Ikkeläjärvelle asti, ollahan päivystysalueen äärilairoolla silloon.
Yhtees tuumin saimme eläinlääkärin kans työnnettyä rentat takaasin, minäki olin muka kovaa apuna käsineni työntämäs. Ja koetimma taas sitä neuvoa, mikä on jääny joltaki kesäsijaaselta päähän, päästettihin kylymää vettä sinne sisällekki, poishan se sieltä tuloo, mutta hetken on painona ja viilentää, muka varmahan auttaa polttoohinki.


Viimeeseksitehtihin kaunihit ompelehet peräpäähän ja oikeen rusetille laitettihin narut,jos vaikka JetSet tuntis olonsa vähä tyttömääsemmäksi.
Toivotahan parasta, ja pelijätähän pahinta. Kipulääkettä meni ja antibioottit saa alottaa jos kuumetta rupiaa nostahan.
Kyllä mä vähä aamulla toivoon, että olis ollu toisenmoonen pyhäpäivä. Olikahan täs ny se vanha sanonta paikkansa pitävä; pyhä työllä ei oo siunausta?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti