Sivut

tiistai 7. lokakuuta 2014

Laidunkauden päättäjäiset


Se olis syksy taas. Laidunkausi päättyy, tai on päättyny jo. Ei siä pellolla mikää varsin enää kasva, vaikka kuinka päivällä aurinko kaunihisti paistaa ja tuntuu lämpööselle, ku tuulen suojas sen loistehes aikaansa kuluttaa.
Se tarkoottaa siis sitä, että alakaa pitkä (ja yleensä synkkä) talavi, ja lehemät pitääs jättää sisälle könöttähän. Ei meillä.


Ei ne tietysti nykkää enää joka päivä oo pihalla, eikä täyttä aikaa, mutta harva se päivä päästetähän puolen päivän jäläkihin ulukoolehen. Sinne ne painaa tissit heiluen, kauhian kolinan saattelemana. Tyrät rytkyen, niinku tavatahan sanua. Näyttävät nauttivan elämästänsä siinä hetkes.

Viime syksynä, kovan palopuheen päätteeksi, sain viimee taottua isännä kaalihin, että tänä vuonna meillä lehemät ulukooloo sitte talvalavellaki. Perustelin sen mielestäni oikeen hyvin. Lihaskunto pysyy yllä, mä näen kiimat paremmin, ku ne pompahteloo pihalla. Sorkat puhuristuu lumihanges (no ei ollu lumesta palijo pelekoa viime talavena), keväällä on helepopompi päästää pihalle, ku ei oo sitä kevät villiä.



Niinpä me uskollisesti koetettihin kolome-nelijä kertaa viikos törkätä mammat ulukoolehen. Sen usiammin ne ei muuten olis varmahan suostunu menehen. Osalla teki tiukkaa tuoki ja varsinki se pihalla pysyminen.

Kerrotahanko, että Ruttu ei tajunnu sen talavi ulukooutuksen ihanuutta ollenkaa. Jos päästit sen ensimmäästen joukos, se lähti kovalla tohinalla, käveli veräjälle asti hiipuvalla taharilla, aiva sen näköösenä että "mikäs helevetin juttu tämä ny olikaa, ei ruohua". Sitte se kääntyy, ja tuli navettahan ku iso jää, siinei auttanu mikää. Olis tarvinnu betoniseinä etehen tuora, ja siitäki solis varmahan lykännu ittensä läpi. Ei vaikka kuinka kaunihisti ensi koetit sitä kääntää, ja sitte vähä rumemminki, mumma oli päättäny, ettei se sovi ollenaa lehemän arvolle sellaanen lumes ramppaaminen. Kyllä me joka kerta koetettihin, ja hävittihin melekeen yhtä monta kertaa. Jos ei muuta se tuli langasta läpi takaasi navettahan etuaijas.



Tänä vuonna meinatahan jatkaa läpi talaven. Toivotahan, että olis paree talavi ku viime vuonna, sataas vähä vähemmä vettä ja olis sitä luntaki, ettei kantturojen tarttis kloperikos rönytä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti