Sivut

sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Sunnuntai aamun mohinaa

Sunnuntai, pyhäpäivä, lepopäivä, vai kuinka sitä ny sitte sanotahan. Eikö siinä isoos kirijaski sanota, että muista pyhittää lepopäiväsi. Kuullu jostaki, en ny niin kauhiasti oo siihen tutustunu.

No ei aiva mee maatilalla sillälailla, varsinkaa jos on eläämiä, ne on pakko  lypsää ja hoitaa, oli päivä mikä hyvänsä. Pyhäpäivä, joulu, juhannus tai pääsiäänen. Ja Vappuhan ny onki työnjuhula, että silloon ny ainaki, jos ei muuta niin ajatehan paskaa.


Täytyy sanua, että joskus, varsinki sunnuntai aamuna, pilikahtaa pienehen mielehen, että voi ku olis silloon aikanansa ollu niin viisas ja hakenu luvat pihatolle, ja rakentanu sellaasen, eikä jatkanu tätä parsihelvettiä, mullolis varmahan täs vaihees se 24/7 tekevä työntekijä siä lypsämäs, elikkä Reino-Robotti.

Eis sillä, kyllä mä lypsämisestä tykkään, mutta olis se kuulkaa kiva, ku olis jotaki joustua työajois, jos oot nukkunu huonosti, niin ei sun pakko olis sinne puotas raahata jo puoli kuureksi, ku tuloo maitoauto. Tai voisit istua ehtoota aiva rauahs, ku ei se ny oo niin pilikun tarkkaa, että koska sinne menöö. kuhan menöö ja teköö hommansa. Nyt täytyy aina sanua, että kiitos, mutta ei kiitos, meen maata, että pääsen aamulla navettahan.



Muutekin mä olisin enemmän robottilypsäjä, mä tykkääsin kaikesta rassuttelusta ja eläänten tarkkaalusta. Ja ennen kaikkia  ihaalen sitä mitä oon niis robottinavetoos nähäny, eläänten rauhallisuutta, niillei oo huolta huomisesta, senku kävelet lyspylle jos sille tuntuu ja syämähän jos sille tuntuu.

Ei sillä, ei ne tuo parreskaa kauhia epätyytyvääsen näköösiä oo, ruokaa on eres, senku syöt, mutta lypsy tapahtuu kaks kertaa päiväs. Ja pihallekki pääsöö ympäri vuoren, son tietysti täs parsinavetas se juttu, ne lairuntaa kesääsin oikeen viheriällä nurmella auringon paistees, ja joskus vähä vesi sateeski ja tuules.



Tai jos siirtyys emolehemihin. No täytyy sanua, etten kyllä näe ittiäni emolehemän pitäjänä.

Mutta silti, on ne sunnuntaikki aiva kivoja päiviä, aamu askareesta huolimatta, siinähän ne menöö niinku kaikki muukki päivät. Ehkä mä tänään makaan vähä enee soffalla, kattontelevisioa koiran kans ja syön suklaata. Saanpa sitte hyvällä omalla tunnolla mennä ehtoolla jumppaahan lypsylle, kuluttahan kaloria. Vai pitääskö sanua, että kuvittelehen kuluttamahan kaloria. Näyttää  ne aika tehokkahasti tarttunehen vyötärölle.

Näillä mennähän taas, niinku  joka päivä meillä, navetas, aamuun illoon. Jouluna, juhannuksena ja muina juhulapyhinä. Täytyy kyllä myöntää, että silloon teherähän vain pakolliset hommat, sen verran kai voi luistella, ettei siillon rupia klasia pesehen tai putkia pyyhkihin pölystä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti