Sivut

sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Nokon nuukaa

Minä oon sellaanen ihiminen, mille kaikki pitääs olla justihin eikä melekeen. Kellon tarkasti aijallansa, pilukun tarkasti justihin sillälailla, ku mä itte oon asian ajatellu. Tuvas ja navetas.
Mä inhuan kaikkia poikkeuksia säännöös. Myöhästymistä, välinpitämättömyyttä, sellaasta hällä väliä asennetta. Kannattaa muuten pitää maatilaa, jos on sellaanen ihiminen. Yhtää milloonkaa tai koskaa ei ota mikää asia hermohon, ku ei se mennykkää sillälailla ku olin tarkoottanu.

Lehemien pitääs mun mielestä poikia suurin piirteen justihin sinä päivänä, mitä siihen siemennyslistahan on merkattu. Ja varsinki, jos menöö pari viikkua yli. Moon aiva varma, ettei se poi'ikkaa, asun melekeen käsi siä peräloosteris, että onko tää ny varmasti jotaki ja viä elävää.

Poikimisen pitääs tapahtua, nopiasti, kivuttomasti ja heleposti. Minen sitte kauaa orottele, jos rupiaa näkyhyn, että ei oikeen etene, mun haluamallani tavalla. Isännällä sitte taas hermoja piisaa, ette voi uskua, ku me välillä asiasta "keskustellahan" äänekkähästi navetalla, tarviiko hakia jo valijahia vai seleviääkö se kurmu itte.


Ennen ku meillä kävi viä seminologi, mä otin aina sen käyntiaika tekstiviestin. Nojoo, auttoo muuten palijo, siinähän kaharen tunnin haarukka, koska se semmari saattaa saapua. Voi olla varma, että melekeen höyry nousi korvista, ku rupes olehen aika ummes.
Ja joku joskus onnistuu olehen usiamman tunnin myöhäs, soitti vain välillä, että viä hetken kestää. Voitte arvata, että pääsi viimeesellä soitolla pari perkelestä, ja paikalla oli torella hyvin kolatut parrer ja paloauton punaanen emäntä. Sen jäläkihin on muuten se semmari muistanu tulla meille aijoos, ettei oo liikoja luvannukkaa omasta aika taulustansa.

Maitoauton myöhästyminenki saa ihimettelehen, että miksei se jo tuu. Onko sille sattunu jotaki.

Kaikista ärsyttävintä on se, jos ei eres ilimooteta mitää. Ollahan vain tulematta, ja oletatahan , että kyllä se huomaa, etten tullu. No huomaa, joo. Niinki on käyny, vapaa päivänäs orotat navetalla, ja ihimettelet, että ku ketää e saavu. Sitte ku viimeen soitat sille, niin vastaaja kertoo, että olen sairaslomalla. Minkä moonen ihiminen ei ilimoota tällääsestä pikkujutusta. Ajattelooko sitä, että son aina kotona, että ei sen väliä.

Mitä jos mä olisin omien asiooreni hoiros yhtä leväperäänen. Ei niitä lehemiä tarvi kahta kertaa päiväs lypsää, kyllä kerran riittää. Tai joka toinen päivä. Tai jos mullon eläänlääkärin kans treffit sovittuna, niin soittaasin, että tuu kuule vasta parin tunnin päästä.

Voitaas varmahan jokaanen tarkastaa kelluansa ja aika tauluansa. Minä ja moni muu löysätä pipon nyöriä pään ympäriltä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti