Sivut

perjantai 7. marraskuuta 2014

Ruuantuottaja

Niin, siinäpä vasta ajatus. Ollaan ruuan tuottajia, alkutuottajia. Pahan alkuja ja juuria, näyttää olevan se viime päivien sana taas. Kaikki mitä me tuotetaan on jollainlailla huonoa, liha, maito, työ, paska ja mitä sitä ny sitte onkaa...

Arla haastaa Valion oikeuteen, kun se on teheny purkitetulla mairolla tappiota. Saisinkohanm mäki haastaa naapurin isännä oikeutehen, ku se pärijää työllänsä paremmin kun minä? Ei kai se syy ny mus ittessäni iesus siunaa voi olla, pakko sen olla johonaki muus, kun mun omis päätöksissäni ja raha käsittely tairosnani. Miettikää ny.

Isännänki voisin haastaa oikeutehen, ku son muhun tähän hulluutehen haastanu, mullolis korkeentaan 17 lehemää iliman sitä ja tätä tilaa. Velekaaki helevetin palijo vähemmän, ku ny.



Eileen poksahti jostaki facebookiin syöveriistä silimihin Me Naisis, tai vastaavas leheres ollu mainos mairon vaarallisuuresta. Jeesus, ku tuntuu kuulkaa taas hyvälle. Mä kuulkaa tuotan teille ehtoo poisonia, yrinjätteeseen verrattavaa tuotetta.

Ja mitää osaahan ei nykypäivän sairauksihin oo tällä elintasolla mihinä nykyään mennehän, syörähän vaikka mitä lisäaineeta huoletta,  ruoka säilyy suurin piirteen kaks kuukautta muuttumattomana, vaikka kuinka säilyttääsit, ku ostat jotaki valamista. Sitä voi miettiä mitä sinne on sekahan tungettu, tuskin ainuastansa suolaa ja pippuria, tai jos olis niin vois olla, että rupiaas kasvattahan karvaa ja muuttuhun viherväksi muutamas päiväs.

Joskus tuloo mielehen, että mitä jos ei meitä maanvilijelijöötä oliskaa, mitäs sitte. Läheretähän vähä pärvöttähän, ku moon niin huono ihiminen, että mitä me teherähän ja mitä me täs sivus muuten työllistetähänki.

Mulla kävi tänä aamuna tää lomittaja, ku isäntä on sairaslomalla. Ei tarvit lomittajaa, eikä koko lomatoimistua, eikä Melaa jos meitä ei oo. Sitte kävi maitoauto, no, mitäs niilläkää sitte, jos meitä ei oo, eikä meijeriilläkää, ja niiren työntekijööllä ja kulijetusyrittäjillä jokka raahaa sitä ruokaa etiäpäin.

Ny mullon tua navetas lypsykoneen huoltaja, voishan se tietysti ruveta tiskikonehia korijaahan, kun lypsykonehet loppuu. Eläänlääkäriäki tarvittaas taas, onneksi kuulkaa pieneläämet ja hevooset on lisääntyvä harrastus, ei niiltä työt lopu.

Teurasautoaki tarttisin, tällä kertaa vain hakehen mullia kotia, tuosta parin kilometrin päästä. Mutta eipä olis teuraskyytiäkää, jos meitä ei olis, eikä teurastamoja, niillä muutamilla hevoosilla mitä Suomes teurastetahan ei niitä pystys pirettääs, eikä olis sitte lihaa kauppahankaa sitä mukaa, Suomalaasta. Niin, mutta aina voi syörä sitä Tanskas tuotettua antibiootiilla kyllästettyö joulukinkkua ja saara sairaalabakteerin joululahajaksi samalla.






Kaikki maataloutehen liittyvät urakoottijakki vois siirytä vaikka kuntien palakkalistoolle lunta ajahan, tuli ny vain mielehen ku tää sataa talaven ensimmääsiä rippuja.
Mitä ne tarkastajakkaa sitte tekis? Voisko n e mennä tarkastahan vanhaankotia, mittaahan sängyn kokua, ja sitä onko mummut ja paapat päässy tänään ulukoolehen ja mihinkä aikahan on ensimmäänen vaippa vaihrettu.

Tuli ny vain taas mielehen, siihen kierohon kasvaneesehen. Päätin olla enää kattomatta televisioita tai suuremmin lukematta uutisia, lukekohon isäntä. Tänä vuonna ei oo oikeen montaa hyvää uutista tullu tälle sektorille. Ens vuosi ei kauhiasti valoa  tuo tunnelin päähän.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti