Sivut

torstai 11. joulukuuta 2014

HuVituttaa

Elämä on. Enemmän tai vähemmän. HuVituttavaa. 

Tänä aamuna se oli sellaasta, mihinä ei ollu tuota ensimmääst tavua. Vitutti kaikkia. Ensi se, että kello soi, sitte se, että lomittaja oli tullu, jo ja radio huusi navetalla, että kuuluu sänkyhyn asti. No sitte vituttuki se, että vintis on niin perhanan huonot ikkunat, että ei eres ääntä pirä pihalla, vaan sinne kuuloo joka helevetin rapsahroksen pihalta.

Nousin ylähä, kömmiin tukka pystys alaha, huomasin, että unotii sitte se murskevilija ehtoolla hakia laarihin, että ei siä oo jauhoja valamihina. Isäntä ei ollu eileen kotona, silloon jo vittutti. No aamusta tämä huomio V***i viä enemmän, meninpä sitte herättelen isäntää. Sen ny tietää kuinka siinä käy, saa viä lisää sitä jonku kerran täski mainittua V****sta. Seku ei oo mikää aamuvirkku, ensi kysylet komiasti, että nousekko, ja parin kerran  jälekehen siihenki tarvitahan sitte jo sitä V***u sanaa. 
Sitte valavot, että se pääsöö ylähä, pukeesihin ja pihalle, ettei vain nukahra kaffet pöytähän ja se vasta V****aaki, ku höpötät sille, että pirä silimät auki ja koeta juora sitä kaffia.


Sitte mä pääsin pihalle, ja siä satoo vettä ku esterin perseestä, voitte vain arvata tämän tunnetilan mikä mut valtas siinä vaihees. 

Pääsin navettahan asti, ja hoksasin, että on maitoauto aamu, että ei sovi kuhunia, tuli mielehen viä, että Helinällä on se utaretulehrus ja pitää yks nisä ottaa erikseen. Ei hymyylyttäny. 
Seurasin siinä lomittajan toimia, ja seki oikiastansa, anteeksi ny vain vitutti. 

Tälläänen pitkä sairasloma, mikä meilläki on menos, käy sen toisen, joka siä navetas on hermojen päälle, vaikka lomittajis ei oo mitää moittimista. Se vain on niin, kai se johtuu siitä, että tarvittoo tavallansa olla paree ihimenen, ku mitä onkaa ja koettaa olla niin fiksu ja filmaattinen, vaikkei luonnostansa oo sitä yhtää. Eikä voi huutaa ja mellastaa sille toiselle siä sitä pahaa oluansa, ku se toinen on vieras ihiminen,  pitää koettaa olla niin V***n positiivinen. Silloonki ku oot sanonu samasta asiasta sarannen ja ensimmääsen kerran.

Sitte mietiin taas kaikkia asioota, taloutta ja laskuja ja mitenkä niistä selevitähän, ja melkeen jo itketti sen perinteesen V***sen lisäksi. Ajattelin siinä, että voisin helevetti lakata tämän homman, ei tarvis nousta 349 aamuna ylähä vuores, ja silti pärijääs, rutajaas viä, että mulle kaikki ja heti, ja mä tarvin tuota ja tuota. Eikä yhtää ressaas työt ja muut byrokratian kiumurat. 

Mutta tiettekö mitä, se  ny vasta V***aaski. 

Ei kuulkaa kohoren koskaa. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti