Keskikesän juhula

Juhannus, keskikesän juhula. Päivä jolloon kesä on ohitte ja käännytähän syksyä kohroren. Tänä vuonna se kesä vain ei oikeen oo viä alannukkaa, tais eileen olla koko tämän hetkisen niin sanotun kesän lämpöösin päivä. Mittari näytti oikeen 20 astetta hetkellisesti ja Laksoki tohtii jättää yhtenä päivän pitkät kalsarit pois.

Viime vuonna juhannuksune oli kylymempää ku erellisenä jouluaattona. Näin tietoiskuna, en kyllä yleensä muista mitää tällääsiä asioota. Niinku toiset muistaa, ne voi kaivaa muistinsa syöveriistä ja sopukoosta päivämäärän usiamman vuoren takaa ja sanoo justhin minkälaanen keli on silloon ollu, ja varisinki omien kakarooren syntymäpäivän muistetahan niin. Minen muista, olin se asian kuniaksi usiamman päivän pöngättynä keskussairaalahan sisälle, eikä palijo eres verhonraosta näkyny paistaako vai onko pilivistä.

Juhannuksen kuniaski ei oo enää ku muutama hehtaari kylyvämättä. Että Lakson perälläki voirahan kuulemma tänä kesänäki isännän parta ajaa, pitää kuulemma kylyvö partaa jolle saa vasta niiren päätyttyä näyttää partakonesta. On kyllä venyny sen verran, että voi vierä sen sinne lehemien kans samahan rivihin ja päästää Heiningerillä senki leukaperät puhtahaksi siinä mihinä nautojen häntä karvat saa kyytiä.

Ja toinen asia mitä juhannuksen kuniaksi ollahan tehty on se, että ollahan sitte lääkitty Ruttua. Ei oikeen ny lähteny töpöttähän niinku olis tarvinnu. Tartti tänä aamuna tilata tohtori antahan emännän lemmikille kalakkia ja muita tarvittavia suonehen.

Se kyllä syö ja märethii, mutta se viimeenen rutistus siitä ylös noususta jää tulematta. Ku olis reipas henkinen, ja hyvä selekäänen isäntä, mitä meirän isäntä ei tällä hetkellä oo, niin sen kampiaas ylähä, ku rouva itte yrittääs ja toinen vähä hännästä tunkkaas.

Son kuulkaa ihimeellistä, siitä hännästä ei tartte eres kauhiasti nostaa, ku se antaa sen tarvittavan avun tuollaaselle 13 vuoren kangistamalle rouvalle, että se pääsöö pimpahtamahan pystyhyn. Ollahan me sitä jonku poikimisen jäläkihin avustettu muutama viikko tuollalailla. Ja sitte on menny monta poikimista sen jäläkihin, ettei oo tarttenu avustaa mitenkää. Isäntä jo kehuu, että son masentunu, ku sen vasikka kuoli, että on siitä kii.

No, ny miehet kokuaa siä nostotelinestä sen ympärille ja vinssaavat sen sillä jaloollensa, saa seisoa siinä rauhas ja mennä maata, ku sille tuntuu. Mutta ylähä nousu tapahtuu pienen avustuksen kans.

Kai sitä tarttoo henkisesti valamistautua siihen, että se viimenen päiväki tuloo meirän yhteeselle elolle, sorkkaliitto loppuu ennemmin tai myöhemmin.

Varsinki ku sain sieltä lehemän perseestä käsihini ihotulehruksen ku poi'itin sitä. Ei olis ehkä kannattanu niitä enterorokon valamihiksi rikkomia työntää toosahan sekaahan, vaikka hanskoja koetin sovittaakki. Mutta hätä ei lukenu lakia.

Sainpahan unohtumattoman muiston siitäki toiminnasta.