Säitä pirelles

Mahtavaa kevättä tänä vuonna. Perinteesenä keväänä sitä on välistä toivoonu, että voiku sataas eres sen verran, että ne peltohon levitetyt apulannat sulaas ennen rehuntekua. Vesi sateesta ei oo yleensä sen jäläkihin ollu tietuakaa, ku oot ne sinne leviäksi saanu.

Tänä keväänä on vähä toisin. Ollahan koetettu teherä vähä kaikkiä satehien välis. Aitaaki tehtihin satehien välis, seuraavaa aitaaki tarttis mennä tekehen, jos olis niin kauan satamatta, että pääsis airalla asti kastumatta. Sais eres muutaman ensimmääsen tolopan pystyhyn niin, ettei oo pikkuhousuja myören märkä.

Äestänykki mä oon satehien välis, kauhialla hosinalla pellolle, ku on hetken satamatta. Kovalla kiirehellä Valmetilla menehen, musta savu vain leijaaloo pitkin Laksonperää, ku kaasutat menehen niitä satehen hyvin kastelemia peltoja. Vauhtia olla pitää, ettei jää paikallensa ruopihin ja uppua akselia myöten märkähän maahan. Koira vahtaa mua välistä hyvin syyttävästi, ku oikeen könköttää, ku ollahan kynnösen päältä menty ja hakkaa niin helevetisti.

Yks peltoki kylyvettihin, satehen välis. Aamulla paistoo aurinko ja viimeesiä verettihin peltohon, ku jo ripsii vesisaretta niskahan. Ainaki meni siemen kostiahan maahan, lämpöösestä en tiä.

Toinen ylees vituttava asia on tämä alytöön tuuli, mikä saa aikahan sen, että se vesi saret tuloo melekeen vaakahan, silloon harvoon ku sitä tuloo. Ei kuulkaa kauhiasti pellikattohon ropaja vesi, ku menöö lentäen taloon harijan ylitti. Lähinnä osuu sisälle navetan klasiista niin, että kastut siä lypsyn aikanaki. Eikä oo tuskan hikiä mikä kasteloo pairan, vaan kunnon kylymää sare vettä.

Lehemätki viettää tällääsellä kelilla suuren osan aijastansa seisuen veräjällä. Aiva sen näköösinä, että meinaatteko, että tää on pakko olla. Että ei me kuulkaa tarijeta tää satees kyrijöttää. Puot on käännetty järviä kohti, ku sieltä yleensä tuuloo. Tiä sitte onko se takapuoli jotenkin kylymän kestävee paikka, ku vaikka pää, ku sitä sinne tuulehen ja tuiskuhun niin kovasti tarijoollahan.

Tiä koska ne saavat taas kylliksensä tästä ihanasta sääilimiöstä ja tulevat aitojen lävitte, kiertävän koko navetan, ettien aukinaasia ovia ja sisäästävät ittensä.

Välistä pitää ihimetellä, että onko meillä jotenki kauhian hienohelemaasia lehemiä, kun eivät ymmärrä hyvän päälle, ulukoolusta. Tosin tiä sitte onko tämä keli ny sitte naurankaa mielestä niin kauhian mieltä ylentävä, aina sataa ja tuuloo.

Ei oo kuulkaa kiire korijata kylyvökonettakaa, mitää muuta ei oo luvattukaa taas, ku saretta.

Villahousuja kaapista kaivelehen, saretakki ja saappahat päälle ja päin tuiskua.