Vanhaa teknologiaa

Ajattelin tänä aamuna, kun kattelin puhelintani ja lomitushenkilö oli laittanut viestin, että Jessika on poikinu, että siinä on oikeen sitä aikansa elänyttä genetiikkaa taas putkahtanu maailmahan.

Tai sille se tuntuu näin, kun luet genomiista ja kaikista maharollista jutuusta mitä lehemistä voi tutkia etukätehen ennen ku ne on eres ensimmäästä kertaa poikinu. Ajatelkaa, tierät onko se paska elukka vaiko ei. Ulukonäöllä ei kuulemma oo niin väliä, vain niillä genomiilla mikkä siihen paperihin tulostetahan ja se on sitte se mitä se lehemä periyttää.

Jaa moon niin vanhan aikaanen, että olin onnessani, ku Missin (joka poikii uransa aikana 13 kertaa) tytär Showstarista poikii Erwinistä lehemä vasikan. Orottelen siitä hyvää tulevaa lehemää parin vuoren päästä, iliman sen suurempia murehia. 

 

Oon koettanu kattella täs omas lehemän pirossani sitä, että mitä ne emät on. Missin jokaanen tytär on poikinu vähintänsä sen kolome kertaa, Suomen keskiarvo lehemillä taitaa olla vähä yli kaks. Eli ne on keskiverto lehemiä kestävämpiä ja pitkäikääsempiä. Veera parahana on ny seittemännen poikimisen suorittanu, lähestyy mairos 80-tuhannen maagista rajaa, kyllä mulle sellaaset lehemät kelepaa.

Onhan se suku muutenki sellaanen, että varmahan se olis monesta muusta navetasta karsittu jo aikaa sitte. Niis esiintyy sellaasta pientä jalakojen heiluttelun taipumusta, että siinä toiset kalapenee. Tästä johtuen lupasinki käyrä sen Jessikan lypsämäs näin ensimmäästä kertaa mammaloman jäläkihin, jos on vaikka päässy unohtumahan se mitä lehemän elämä oikeen onkaa.

Joskus oon oikeen ajatellu, että mitä jos nappaasin jostaki niitä häntäkarvoja tai verta ja laittaasin menehen etehen päin, mitä ne tulokset mahtaas ollakkaa. Mitä jos se jollekki hyvälle, tai siis mun mielestä hyvälle, lehemälle antaaski aiva paskat tulokset. Lakkaasko se lehemä tuottamasta siihen, ku näkis, ettei mus kuulkaa oo potenttiaalia asian suhteen.

Koetin kesällä eläänlääkärillekki sanua, ku se Veeran arvoja kysyy, että ei kerrota sille, että son miinuksella, mitä jos se asian kuullessansa sitte lakkaa olemasta hyvä lehemä. Se nauroo mulle ja sanoo, ettei lehemä niistä luvuustansa tiä.

Lähären täs ny sitä muinaasmuistuani kattomahan, ja suunnittelehen sille uran jatkua, että päästääs taas sen keskiverto lehemän poikimalukujen päälle.

Ollahan yhyres Jessikan kans muinaasmuistoja ja vanhentunutta teknologiaa, mutki vois korvata robotilla ja Jessikan genomisonnien jäläkelääsillä.

Molemmat ollahan korvaamattomia omassa lajissamme.