LaksonPerän PellehyppyJoukkue

Ollahan täs koko alaku vuosi valmistauruttu siihen suurehen pään väkevyytehen, Sarka-messujen Ayrshire Winter Showhun. Minkä keksiin siinä viime vuoren puolella ilimoottaa kolome elääntä. Sen takia kolome, että sitte sai majootuksen kaupan päälle, vaikka varmahan olis ollu helopompi aloottaa yhyrellä tai kaharella hieholla.

Ollahan niitä kotonaki treenattu ”apinanraivolla”. Elikkä muutaman kerran raahattu innosta puhkuvat mullit pihalle ja karvattu.

Utareklipperiki löysi viimeen Ikkeläjärvelle asti viikko ennen h-hetkiä, ja mehän sitä käyteltihin sitte onnemme kukkuloolla. Jarno koetti sillä heti kärkehen ajalle Ipanan jalakoja, mitä rouva Lehemä ei arvostanu yhtää. Soli yks jalaan nosto ja surina vain kuuluu enää ja muuta ei tapahtunukkaa.

Saatihin seki sentäs kuntohon, että päästihin kynimähän kyseesen tuholaasen kauniit ottakarvat sorkanhoitotelinehes. Sorkkahoitajaki multa koetti kyllä kysyä, ku päästä vähä piteli, etteikö sulla oikiasti oo mitää muuta tekemistä, ku lyörä mullit autohon ja vierä sen Seinäjoelle?

Lomittaja tierusteli samaa asiaa, kun tunkattihin Ipanaa perseestä mulliauton kyytihin ja se valeli meirät siitä hyvästä paskalla yltä päältä, että ookko kuule ny tarkistuttanu pääs, ku sullon lomaa ja sä lähäret Seinäjoki Areenahan lypsähän lehemiä. Että eikö olis mukavee olla muuten vain?

Kyllä mäki sitä siinä vaihees ajattelin, ku se meirän Ikkeläjärvinen kyläkyylä unohti kaiken vahtaalemisen keskellä syömisen ja koetettihin sille antaa ensi pötsipotkua ja sen päälle Asetonipastaa, että oonko mä hullu?

Lehemä vain vahtas ja katteli, että tuos menöö tuollaanen, katto on olemas tuollaasiaki nautoja, onpas kivat housut, enpä oo ikinä nähäny tuollaastaka. Pää pyörii ku pöllöllä ja appeesehen ei vilikaastukaa.

Jotta olisin kunnon lehemänpitäjä, syötin sitte hänen kuninkaallista lehemällisyyttänsä pesufarista ja kärestä. Ja sitte se hoksas, että nuo kottikärryt on tuos vieres sopevasti, että voi kyylätä samalla kaikkia tapahtuvaa, ku syö niistä. Niinpä kirijootimma kottikärryyhin kissin kokoosilla kirjaamilla, että älä ota. Kyllä sille joku naurooki, että melekoonen diiva tuo teirän kanttura, erestä ei kelepaa mikää muu ku vesi, ja rehut vain kärryystä.

Siinä ku näyttely aamuna kolomelta saavuun Areenahan siistihin loppuhun niitä karvaturria, niin vähältä niiku vituttiki, ku kyseenen kanttura söi tyytyväästä faristansa ja märehtii, niinku olis aina ollu vain sielä. Kai soli kyylänny tarpeeksensa siihen mennes.

Meillä meni muuten oikeen hyvin, jokaanen meirän kolomesta eläämestä oli luokkansa viimenen, mutta lähinnä tämä asia nauratti meitä, ei surettanu yhtää. Kaikki pysyy kehäs, eivät tullu airat kaulas takaasin partehen tai suoraa ovesta pihalle ja karonnu hännät pystys Ikkeläjärviä kohti.

Ruvettihin suunnittelehen seuraavaa kohoretta tälle näyttelyurallemme, täytyy varmahan lehemää vain vaihtaa, ku ei tuolle Umpilehemällä oo sarijaa olemas. Että saarahan ruveta seuraavaa kantturaa treenaahan asiaa varten.

Team Umpilehmät suuntaa siis nenänsä porukalla kohti uusia haasteeta, kiittää kaikkia jokka meitä avusti ja neuvoo. Hyvä mieli jäi, murehet unohtuu. Vattalihakset on kipeenä nauramisesta ja univeleka painaa viä päälle, mutta eikähän se kesähän mennes helepota.

LaksonPerän PellehyppyJoukkue vetäytyy ny iltaunille, että jaksaa aamulla arijen askareesihin.