Pitkä perijantai

Tänään on taas se aika vuoresta, pääsiäänen ja ennen kaikkia se pitkä perijantai. Tiä sitte onko sekää sen kummee päivä ku mikää muukaa täs maatalouren huumas.

Mielehen on iän kaiken jääny vain se, ku yks mullimies oli ollu pitkänä perijantaina apumiehen kans hakemas mullikuormaa jostaki vähä kauempaa elohon, oli vissihin sitte päästäny , menehen yhyren pysähtyksen taktiikalla ja ku apumies oli vähä maininnu asiasta, oli kehunu ”etteikös tänään oo pitkä perijantai”. Varmahan se matka oli pitkälle tuntunukki iliman taukoja.

Tänä aamuna sain konehen lykättyä ensimmääsehen välihin ja laitoon letkuja kii paikallensa, seisoon vissihin ittekki vähä varomattomasti siinä. En niin kattonu mihinkä olin omat sorkkani asetellu.

Eikähän sitä Hallatarta siinä vieres ruvennu kusettahan oikeen urakalla. Ja lehemä tällääsen härän hetkellä asettaa ne kinuttunsa meleko leviälle, ettei vain roisku kintuulle, ku kunnolla losottaa menehen.

Sattuu vain ne viis alimmaasta olehen mun, ku se tallas sen sorkkansa maahan sillä periaatteella, että siinä pysyy, ku oikeen sen hinkkaan ja asattelen tuohon paikkahan.

Voin melekeen sanua uluvoneeni kivusta, niinku se kuuluusa susi kuuta.

Varsinki, ku se lehemä perhana tuntuu aiva juurtunehen siihen maahan, ku koetin siihen nojata ja saara sitä siirtähän kinttuansa parempahan paikkahan. Eiku hieroo viä vähä lisää, ajatteli varmahan, että mikä pirun kivi siä sorkan alla hakrustaa nuon, ettei hyvää asentua saa.

Sainpa sitte hetken nojaalla iliman kenkää naapuri lehemän kylykehen, kun lopulta sain sen murijotun pikkuvarpahani ja jalaan syrijäni irti. Klemppasin loppu lypsyn menehen, vaikka tuntuuki sille, että varmahan se varmas siä heiluu itteksensä menehen.

Nohevana laitoon kluurut pesuhun, ku olin saanu Ideaalin pyyhittyä, nopeutin mielestäni niin maan perhanasti hommiani. Sain lopulta vasikanmairot lypsettyä ja tallustin takaasi köökkihin, huomasin sen rättivaununi siinä ja aina vain ne helevetin rätit on siä. Siinä sitte ihimettelin, että mitähän mahtaa pyykkikonehen pyöriä.

Tarkempi tutkiskelu, että puhtahia rättiä. Onkahan ne ny ekstrapuhtahia?

Sitte ohojeestin isäntää, että käy tyhyjäämäs vessanpyykkikones mihinä on mun aamuunen haalaripyykki (ne paskonu housuuhini, jos se ny ensi tuli mielehen, vaihroon vain puhtahat haalarit), että saan ne kluurut pyörihin, uurella onnella.

No se meni ja tuli ihimeessänsä, että miks nämä sun pyykkis on kuivat? Sanoon sitte vain, että jospa jäi sitte se peseminen suunnittelun asteelle, vaikka laitoonki pesuainehet ja käänsin virran päälle ja valittin oikeen ohojelmanki.

Päätin siinä, että loppu askares aijan pyhitän soffan selimäs pitämiselle.